sunnuntai, 16. elokuu 2009

Muista aina liikenteessä...

monta varaa ompi eessä!

Tuttu lasten liikennelaulu on soinut taas mielessäni kaduilla liikkuessani. Liikenne on koulujen alkamisen ja töihin palaamisen myötä vilkastunut, ja kesän leppoisa rinnakkaiselo liikenteessä on päättynyt.

Tiedotusvälineissä on ollut runsaasti liikennevalistusta, mutta kohderyhmä ei minusta ole ollut ihan oikea. Lapsille järjestetyt liikennetietoiskut ovat ihan hyviä, mutta minusta konkariautoilijat, pyöräilijät ja motoristit pitäisi myös saada sääntökertaukseen. Välillä esimerkiksi tuntuu, että liikennevaloissa on vain kolme eriväristä aja-valoa. Keltainen ja punainen valo tulkitaan siten, että silloin on vain kiihdytettävä vauhtia. Toki on tärkeätä, että myös jalankulkijat noudattavat liikennesääntöjä. Heidän törmäilystään aiheutuva kolhu vain on huomattavasti pienempi kuin auton tai moottoripyörän.  

Jotenkin sitä toivoisi, että tielläliikkujien järki riittäisi turvaamaan oma ja muiden tielläliikkuminen niin, että valvontaa ei tarvittaisi. Kokemuksen ja havaintojen perusteella näin valitettavasti ei näytä olevan, vaan valvontaa tarvitaan. Siksi toivoisinkin, että nyt syksyn tullessa poliisi jalkautuisi kaduille ja teille katsomaan, että koululaiset ja muut jalankulkijat saavat turvallisesti taittaa taivalta kouluun, töihin ja harrastuksiin. Lukisin mieluummin lehdestä sakotetuista punaista päin ajavista autoilijoista kuin suojatielle auton alle jääneistä isoista tai pienistä jalankulkjoista!

 

sunnuntai, 1. maaliskuu 2009

Sunday Classic - Elephant Love Medley

Kauniin sunnuntaipäivän iloksi kaunista musiikkia:

 

Moulin Rouge-elokuva on katsottu jo useamman kerran, ja tätä videota etsiessä tuli mieleen, että voisi sen taas pian katsoa uudestaan. Valittu kappale on samanlaista ilotulitusta kuin koko elokuvakin, ja molemmissa on klassikon ainekset. Enjoy!

keskiviikko, 25. helmikuu 2009

Kauas eläkepäivät karkaavat!

Saimme sitten taas eilen pidennystä kakkuumme. Seesteiset eläkepäivät siirtyivät taas vuosilla eteenpäin. Koska eläkeikääni on vielä aikaa parikymmentä vuotta, laki ehtii varmasti vielä muuttua moneen kertaan ennen suurta päivää.

Visioimme kahvipöydässä, kuinka muutaman vuosikymmenen päästä palvelubussi kerää meitä rollaattoreilla kulkevia it-ammattilaisia aamulla työpaikalle. Siellä sitten ihmetellään maailman menoa ja organisaation jähmeyttä muutokseen. Ehkä siinä vähän voivotellaan nykynuorisoakin (eli nelikymppisiä kollegoita.) Hymy

Nyt puhutaan sitten kovasti työssäjaksamisesta. Mielessäni on ollut jo jonkin aikaa saada kuuluville  ehdotukseni, joka palvelisi tätä päämäärää. Monet tekevät jossakin vaiheessa nelipäiväistä työviikkoa. Mitä jos tehtäisiinkin nelivuotista työputkea ja sen päälle pidettäisiin aina vuosi vapaata. Tuon vuoden aikana voisi sitten matkustaa, harrastaa, opiskella, 'hoitaa puutarhaa' tai olla vaan. Vuosi on niin pitkä aika, että siksi jaksoksi voisi palkata sijaisen. Nelipäiväisessä työviikossa vain työt joko tehdään neljässä päivässä tai jaetaan muille työntekijöille. Neljä vuotta jaksaisi aina vaikka päällään seisten, kun odotettavissa olisi palkallinen sapattivuosi perään. Näin vanhemmiten sitä paitsi aika menee koko ajan vain nopeammin. Saisinkohan eduskuntavaaleissa ääniä tällä sapattivuosiohjelmalla?

Totesimme aamukahvipöydässä eläkeiän nostamisesta, että nyt taas vahvistuu käsitys, että mitään nyt itseä kiinnostavaa tai miellyttävää ei kannata siirtää eläkepäiviin, koska niiden tulosta ei ole täyttä varmuutta. Carpe diem!

torstai, 19. helmikuu 2009

Kotikatu pelastettu?

Illan Kotikadun jakso oli kai nyt sitten askel uuteen suuntaan. Sunnuntain Hesarissa ainakin vakuutettiin muutosten tuulten puhaltavan lähiviikkoina. Tänään saimme iloksemme Taneli Mäkelän esittämän kiinteistönvälittäjän, jonka vierailu ei lopputekstien spoilereiden mukaan jää yhteen jaksoon. Saa nähdä, mitä tuleman pitää. Olisiko romantikkaakin tulossa uskottomuusdraaman lisäksi? Sarjaa on kuitenkin kiva seurata jo maisemienkin takia, sillä opiskeluvuosinani asustelin ensin pari vuotta Johanneksen kirkon vieressä korttelin päässä Kotikadun vanhasta kuvauspaikasta, ja sitten toiset pari vuotta tuossa Karhupuiston nurkilla ylellisessä 22 neliön yksiössä korttelin päässä nykyisestä kuvauspaikasta. Torstai on edelleen Kotikatu-päivä!

keskiviikko, 18. helmikuu 2009

Kiitos, Heli Sutela!

Sinun ansiostasi minustakin tuli bloggaaja! Olimme eilen mieheni kanssa katsomassa suurta Stand-up kiertuetta Vaasan kaupungintalolla. Siellä esiintyivät Jacke Björklund, Sami Hedberg ja Heli Sutela. Olimme nähneet kaikki kolme esiintyjää jo aikaisemmin, ja meitä vähän jännitti, että mahtaakohan tulla uutta vai tuttua materiaalia.  

Eniten odotin Helin esitystä, sillä olin aikoinani Kumman kaa-sarjan vannoutunut fani. Lievästi alkoholisoitunut naiskaksikko viehätti. Helin stand-up-esityksiä olemme seuranneet telvisiosta ja livenä Sky-terassilla. Eilisen jännitymomenttina meillä oli, että tuleekohan siellä 'kappale kauneinta Suomea' ja 'säälipipari'. No tulivathan ne. Suurin osa tekstistä oli tuttua televisiosta ja edellisestä esityksestä. Mietin illalla, eikö tutun materiaalin esittäminen illasta toiseen ole puuduttavaa. Osa yleisöstä kuuli jutut ensimmäistä kertaa, joten naurua toki riitti. Mutta toisaalta vanhan matskun kierrättäminen tuntuu yleisön vähättelemiseltä. Helin äitiä lainatakseni voisin sanoa, että 'Ihan kiva esitys!'

Marmatin siis asiasta kotona koko illan, johon mieheni lohkaisi, että jos minulla olisi oma blogi, niin voisin siellä kertoa ajatuksistani. Tarkistin vielä aamulla, löytäisikö google Helin omaa kotosivua, jonne voisin lähettää tervieisiä. Koska en sitä suoraan löytänyt, olen nyt tässä tilanteessa. 

Julistan blogini virallisesti avatuksi!